Kati Reijonen 
kasvatettiin uskomaan, että elämä pettää aina ja on sarja tehtäviä asioita. elämänmuutos avasi toisenlaisen näkymän.

Kati Reijonen valaistui menetettyään miehen ja työn

Kati Reijosella oli kiinnostava työ, hyvä aviomies ja terveet lapset. Mutta sitten elämä muuttui järjettömäksi. Katin oli otettava käyttöön järjettömältä tuntuneet menetelmät.

Kati Reijosella, 56, on kolme haavetta, joiden toteutumiseen hän uskoo.

Ehkä jo tänä vuonna hänellä on talo pienessä Agudan kylässä Portugalissa ja asuinkumppanina mies, joka muistuttaa elokuvan Eat Pray Love näyttelijää Javier Bardemia? Ehkä jo tänä vuonna hänen yrityksensä takaa riittävän toimeentulon?

Tällainen haaveilu on paljon naiselta, joka vielä viisi vuotta sitten ei osannut unelmoida. ”Tulevaisuuteni näytti samalta kuin lumisade televisioruudussa”, hän kuvaa.

Haaveiden sijaan Katilla oli paljon pelkoja. Ne kaikki toteutuivat. Pitkä avioliitto kariutui, lapsi sairastui vakavasti ja Kati joutui työttömäksi.

Miten romahduksesta selviää viisikymppinen, työtön, yksinhuoltaja ja masentuneen nuoren äiti?

”Kun elämä muuttui järjettömäksi, oli otettava käyttöön järjettömät menetelmät.”

Kasvatettu suorittamaan

Katin isä oli sotaveteraani, jonka trauma purkautui levottomuutena. Perhe muutti Katin lapsuusvuosien aikana kolmetoista kertaa. Sitäkin syvemmät jäljet jäivät isän elämänfilosofiasta.

”Elämä pettää aina, mutta Murphyn lakiin voi luottaa. Jos jotain hyvää sattuu, siitä joutuu maksamaan. Opin odottamaan Jumalan rankaisua.”

Kati harjaantui uskomaan myös, ettei hän voi olla koskaan riittävän hyvä. Koulumenestyksestä huolimatta hän kuuli jatkuvasti, ettei hänestä ole mihinkään.

”Vanhemmat kertoivat miettineensä aloit-
taessani koulun, olenko täysipäinen. Koko
elämäni olen tuntenut, etten ihan pärjää.
Minulla ei ollut lainkaan itseluottamusta.”Koulutukseltaan isä oli juristi.

”Hän vihasi työtään. Hän olisi halunnut olla eläinlääkäri tai pappi, mutta sodan jälkeen hyvien perheiden pojat pistettiin opiskelemaan oikeustiedettä.”

Katinkin oli mentävä yliopistoon, opiskelemaan valtiotieteitä.”Varmaan haaveilin kirjoittamisesta nuorena, mutta torpedoin ajatuksen, koska en uskonut eläväni sillä. Lähdin aina siitä, mistä raha tulee. Minut on siihen kasvatettu.”

Katille elämä oli suoritus ja sarja tehtäviä asioita. Opiskelun jälkeen mennään naimisiin, hankitaan lapsia, omakotitalo, auto, koira ja kesämökki. Sitten jäädään eläkkeelle.”Väitöskirjan tekeminen kuvaa kaikkea muutakin elämässäni. Se syntyi hirveällä vaivalla ja puurtamisella.”

Mutta sitten elämä yllätti.

”Ajoin elämäni moottoritiellä tarpeeksi pitkään väärään suuntaan ja jouduin tärinäkaistalle. Elämässäni kaikki romahti.”

Viime kesänä Kati Reijonen alkoi tarjota meditaatio-opetusta. ”Voin sanoa ongelmissaan kamppaileville: jos minä nousin, sinäkin pääset tuosta.”

Hukassa

Kati tapasi tulevan aviomiehensä 25-vuotiaana vuonna 1984. Naimisiin he menivät kolme vuotta myöhemmin. Lapset syntyivät vuosina 1987, 1990 ja 1997.

Vuonna 1994 Katin puoliso sai töitä ulkoministeriön rahoittamasta kehitysyhteistyöhankkeesta ja perhe muutti neljäksi vuodeksi Mosambikiin. Palattuaan he lähtivät jo vuoden kuluttua Vanuatulle, missä vierähti niin ikään neljä vuotta.

Kaiken aikaa Katia piinasi tyytymättömyys.

”Ajattelin, että muiden on tehtävä minut onnelliseksi. Asetin paljon odotuksia lapsiin. Heidän pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, syödä tietynlaista ruokaa, harrastaa määrättyjä asioita ja menestyä koulussa. Se oli jatkuvaa kamppailua tehdä lapsista toisenlaisia kuin he oikeasti ovat.”

Kati pitää yhtenä parhaana oivalluksenaan keksimäänsä ilmaisua hukka.

”Hukka on sitä, etten ole minä, vaan yritän elää toisen ihmisen elämää. Ulkoistin hyvän oloni. Luulin, etten voi olla onnellinen ennen kuin mies, lapset ja koti ovat tietynlaiset. Olin onneton koko elämäni ajan, hukassa, mutta en tajunnut sitä.”

Kati on kauan hiljaa.. ”Siihen varmaan avioliittonikin osittain 
kaatui, etten ollut koskaan tyytyväinen mihinkään.”

Hetken kirkkaus

Kati ei voinut kuvitellakaan avioliittonsa päättyvän. Se oli ”giganttinen”järkytys.

Joulukuussa 2010 puoliso sanoi jättävänsä Katin.

”Nanosekunnissa tajusin kaiken. Hetken kestävässä kirkkaudessa ymmärsin, mikä elämässäni oli ollut pielessä. Miehen lähtö ei ollut se juttu. Sen sijaan minä olin ollut ihan kujalla koko aikuisikäni, elänyt vääränlaista elämää ja tehnyt aivan vääriä asioita.”
(Atena) on omistettu hänen entiselle avio-
puolisolleen.

”Minulla oli todella hyvä mies. Olin ihan varma, että hän on sielunkumppanini.”

”Nyt tiedän, ettei Titanicin upotessa
pelasteta laivaa, vaan matkustajat. Sama pätee avioliittoon.”

Katia vaivasi ajatus, että hän oli rakentanut koko elämänsä valheelle.  ”En ollut ollenkaan se, joka kuvittelin olevani.”
Kuka hän sitten oli?

Kati alkoi etsiä vastauksia. Aluksi hän ahmi tietoa avioliitoista ja -eroista. ”Tutkin netissä yökaudet, miten voisin säilyttää avioliittoni. Nyt tiedän, ettei Titanicin upotessa pelasteta laivaa, vaan matkustajat. Sama pätee avioliittoon. Siitäkin pitää pelastaa ihmiset eikä liittoa.”

Lopullinen romahdus

Kati ja hänen miehensä kävivät avioliittoneuvonnassa. Siellä ihmeteltiin, miksi Kati ei puhunut mitään itsestään.

”En osannut. Minulla ei ollut yhteyttä itseeni. En tiennyt, kuka olen, mitä ajattelen, tunnen tai mistä haaveilen.”

Lapsille he eivät kertoneet tilanteestaan. ”Äidithän pystyvät mihin tahansa. Löysin itsestäni autopilotin. Sen avulla katsoin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvaa lasta silmiin ja kysyin, onko hänellä eväät huomiseksi, vaikka tunsin kuolevani. En enää edes tiennyt, mitä eläminen tarkoitti. Olin kuin zombi.”

Kati toimi muotoilun yliopettajana ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulu Noviassa. Päästäkseen avioliittokriisiään pakoon hän otti virkavapaata ja lähti helmikuussa 2012 Omanin sulttaanikuntaan kehittämään muotoilun opetusta. Hän suunnitteli muuttavansa maahan pysyvästi, mutta niin ei käynyt.

”Olin onneton koko elämäni ajan, hukassa, mutta en tajunnut sitä.”

Kuopus oli sairastunut vakavaan masennukseen. Kati palasi elokuussa Suomeen ja lokakuussa puoliso muutti pois yhteisestä kodista.

Katin elämän pilareista viimeinenkin romahti, kun ammattikorkeakoulun muotoiluosasto suljettiin. Hänestä tuli työtön.”Se oli eräänlainen lottovoitto. Jälkeenpäin tajusin, etten ollut enää edes työkykyinen.”Seuraavat kaksi vuotta Kati oli yksin poikansa kanssa. Hän teki joitakin matkoja, mutta niilläkin hän oli aina yksin.

Uusi elämä

Vanuatulla ollessaan Kati oli saanut lahjaksi Louise L. Hayn kirjan Voit parantaa elämäsi. Se jäi lukemattomana hyllyyn.

”En tuntenut koskaan vetoa uushenkisyyteen. Pidin sitä hörhönä humpuukina.”

Omanista paluun jälkeen kirja osui hänen käteensä.

”Siitä oli tullut tropiikin kuumuudessa
homeen ja tahrojen tuhrima irtolehtipainos,
mutta yhtäkkiä en kyennytkään laskemaan
sitä kädestäni. Luin sitä koko ajan ja kaik-

yhteys omaan sisimpään.”Olenkin jotain ihan muuta kuin tämä tyyp
pi, Kati, joka olen kuvitellut olevani.”

Haaveilua

Kati on edelleen suurimman osan ajasta yksin.

”Ymmärrän hyvin, mitä Sartre tarkoitti 
sanoessaan, että helvetti on toiset ihmiset.

Ulkomaailmassa kysytään yleensä aina ensin, mitä teet. Vastaukseni kuulostaa omissa korvissani avuttomalta ja säälittävältä. Muilla on työ, työterveyshuolto ja eläke, minulla on vain unelmia.

”Kun avioliitto päättyi ja Kati joutui työttömäksi, suurimpia huolenaiheita oli toimeentulo. Ansiosidonnainen päiväraha, Omanin hyvistä tienesteistä jääneet säästöt ja perheen tuki ovat auttaneet tähän asti.

Kesällä 2015 Kati perusti yrityksen, joka tarjoaa meditaatio-opetusta.”Raha riipoo yhä välillä. Minut opetettiin rakentamaan elämä rahan hankkimiselle, ja siitä on vaikea päästää irti. Toisinaan tuntuu raskaalta olla uuden edessä tässä iässä.”

Useimmiten Kati onnistuu kääntämään sen vahvuudekseen.”Kaiken jälkeen voin mennä seisomaan ikäisteni naisten eteen hyvänä roolimallina.

Voin sanoa ongelmissaan kamppaileville: jos minä nousin, sinäkin pääset tuosta.”

Nykyään Kati käyttää paljon aikaa haaveiluun. Sattuma vei hänet käymään Portugalissa pieneen Agudan kylään, jonne hän aikoo muuttaa. Asuinkumppanikseen hän kuvittelee Ja”Haluan tavoittaa ihmisiä, jotka ovat allergisia henkisyydelle.”

Teksti:Pirjo Kemppinen
Kuvat:Paula Kukkonen
Avainsanat: avioliitto, Elämä, Kati Reijonen, Kotilääkäri, meditaatio, vaikeudet

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *