Riitta Toiviainen asuu miehensä ja koiransa kanssa väli aikaisesti asuntovaunussa.

Riitta Toiviainen, 57, ryhtyi vegaaniksi vuosi sitten

Riitta Toiviainen ryhtyi vegaaniksi vaaliakseen terveyttään. Ruokavaliosta alkanut muutos laajeni koskemaan muutakin elämää. Uusiksi menivät niin asuminen kuin kulutuskin.

Tässä se nyt on. Terveydenhoitaja Riitta Toiviainen, 57, tunsi löytäneensä etsimänsä, kun hän sai vuosi sitten kutsun osallistua Vegaanihaasteeseen. Eläinkunnan tuotteista luopuminen oli Riitasta kiehtova ajatus.

Aihe oli entuudestaan tuttu, sillä Riitta oli noudattanut kasvisruokavaliota parikymmentä vuotta aikaisemmin. Silloin ruokavalio jäi, koska se olisi vienyt liikaa pienten lasten äidin ja myöhemmin yksinhuoltajan voimia.

”En ole koskaan halunnut syödä lihaa, mutta elin tuolloin kuin sumussa. Alitajunta kielsi näkemästä asioita, joita en sillä hetkellä pystynyt toteuttamaan. Kyse oli selviytymisestä”, Riitta pohtii.

Nyt lapset, 33-vuotias poika ja 22-vuotias tytär asuvat jo omillaan.

”Elän kolmatta vaihetta, jossa minulla on aikaa ajatella myös itseäni.”

Riitta otti haasteen vastaan ja ryhtyi syömään kuten vegaanit. Pian hän oivalsi, että se ei riitä.

Uusi harrastus

Kun Riitta maistoi soijaa vuosia sitten, hän piti sitä syömäkelvottomana.

”En tajunnut, että se on kuin lihavalmiste, joka pitää maustaa.”

Vegaaniliiton ja Oikeutta eläimille -järjestön Vegaanihaasteeseen vastattuaan Riitta sai sähköpostiinsa reseptin joka päivä. Se helpotti uuteen ruokavalioon siirtymistä. ”Oivalsin ruoanlaiton ytimen eli puhtaat raaka-aineet ja maustamisen.”

Alussa ostosten teko vei huomattavasti enemmän aikaa kuin aiemmin, sillä Riitta etsi kasvisperäisiä vaihtoehtoja.

”Jopa 99 prosentissa tuotteista on jollain tavalla käytetty eläimiä hyväksi.”

Yllätyksiä tuottivat niin pesuaineiden kuin viinienkin tuoteselosteet.

”On vain harvoja viinejä, joissa ei ole esimerkiksi simpukasta lähtöisin olevaa kirkasteainetta.”

Mitä enemmän Riitta tutki, sitä enemmän hän innostui. Ruoanlaitosta tuli harrastus. Riitan tuorein ostos on astia, jonka lämpötilan pystyy säätämään kahden ja 60 asteen välillä. Kotitekoinen sinihomejuusto valmistuu kymmenessä asteessa, taikinat nousevat 25–30 asteessa ja omatekoinen tempe fermentoituu 30 asteessa.

”Tempe on paljon vanhempi valmiste kuin suureen suosioon noussut nyhtökaura.”

Riitta näyttää vegaanituotteiden erikoisliikkeestä ostamaansa tyhjiöpakattua tempepussia. Palkokasveista tehtyä massaa voi käyttää kuten lihaa: pilkkoa sekä paistaa sellaisenaan tai käyttää ruokien lisukkeena. Riitalle usein esitetty kysymys on, miksi luopua lihasta, jos silti haluaa syödä sen kaltaisia tuotteita.

Vegaaniudessa on hänelle kyse terveyttä vaalivasta elämänmuutoksesta. ”Miksi tehdä siitä vaikeaa, jos sitä helpottavia tuotteita on olemassa?” Hänellä on tästä käytännön esimerkki.

Puolen vuoden huijaus

Valmiiden reseptien noudattaminen ruoanlaitossa on vaihtunut luovaan soveltamiseen.

Riitan avopuoliso harrastaa koripalloa ja käy kuntosalilla viisi kertaa viikossa. Ruokavalio on perinteinen. Sitä kuvaa miehen ilmoitus, kun he olivat muuttamassa yhteen: ”HK:n sinisestä en luovu.”

Kun Riitta ryhtyi vegaaniksi, hän ei kertonut siitä puolisolleen. Ruoan maustamisen onnistumista kuvaa se, että mies huomasi muutoksen vasta puolen vuoden kuluttua.

”Tumma soijarouhe on oivallinen. Siitä saa helposti aidon tuntuista jauhelihakastiketta.”

Jokin aikaa sitten hän tarjoili viikonloppuna kanaviillokkia ja tillilihaa. Puoliso ja tämän kylässä ollut veli ihastelivat makua ja sitä, etteivät olleet saaneet pitkään aikaan lapsuuden ruokiaan.

”He eivät tiedä vieläkään, että kumpikin oli tehty soijasuikaleista.” Riitta on vuoden aikana löytänyt myös 
intialaisen, kiinalaisen ja korealaisen vegaanikeittiön. Valmiiden reseptien noudattaminen on vaihtunut luovaan soveltamiseen.

Veriarvot paranivat

Riitta tikkaa Helsingin Malminkartanon täyttömäen portaiden 426 askelmaa ylös ja alas kolmesti viikossa. Viiden kierroksen huippuaika on 30 minuuttia, mutta yleensä siihen kuluu 50–60 minuuttia. Hän kävelee erilaisissa maastoissa ja käy kuntosalilla pari kertaa viikossa. Sen lisäksi hän hiihtää, laskettelee ja lumilautailee aina, kun se on mahdollista.

Runsaasta liikunnasta huolimatta Riitta tunsi itsensä väsyneeksi syksyllä 2014. Veren sokeri- ja kolesteroliarvot olivat hivenen kohollaan.

”Aluksi ryhdyinkin vegaaniksi terveyssyistä.”

Vaikutukset näkyivät nopeasti. Väsymys katosi ja vireystaso säilyi korkeana koko päivän. Sokeri- ja kolesteroliarvot laskivat normaaleiksi. Hemoglobiini, joka aiemmin oli 125–130, oli tuoreimmassa mittauksessa 135.

Makuaisti herkistyi. Yllätys oli, että Riitan himo makeaan katosi. ”Aiemmin rakastin Fazerin sinistä suklaata. Nyt en pysty syömään edes tummaa suklaata.”

Pian ruokavalion muuttumisen jälkeen heräsi kiinnostus myös ympäristöön.

Vähälläkin pärjää

Riitta asuu parhaillaan asuntovaunussa, jonka hän osti miehensä kanssa työmaakopiksi tulevan omakotitalonsa tontille.

Alun perin Riitan ja avopuolison piti asua rakennusaika sukulaiselta vuokratussa rivitaloasunnossa.

Syksyllä 2015 Riitta tuli toisiin ajatuksiin. Kun oma paritalon puolikas oli myyty, he muuttivat asuntovaunuun.

Tiskit hoituvat pesuvadeissa telttakatoksessa, joka on asuntovaunun jatkeena.

”Tässä on hyvä kokeilla omia rajoja ja sitä, kuinka vähällä pärjäämme. Olemme tottuneet liian hyvään elintasoon. Tosiasia on, ettei luonto kestä nykyistä elämäntapaa. Elämänmuutokseni iso moottori on kysymys siitä, mitä jätän perinnöksi lapsille ja lapsenlapsille.”

Asuntovaunussa ei ole juoksevaa vettä.Kipaisu ulkovessaan ei tuottanut ongelmia ankarilla pakkasillakaan.”Todennäköisesti käytämme ulkovessaa kesäisin talon valmistuttuakin.”Kompostoivan ulkovessan vierelle toteutettiin Riitan suunnittelema jatkokomposti.

Kaivinkoneen kuopaisemalle montulle tehtiin vesivanerista kansi, joka peitettiin maalla lukuun ottamatta pientä luukkua. Siitä kipataan maatumaan ruoantähteet.Suihkussa he käyvät sukulaisten luona. Sauna lämpiää kesämökillä ja telttasauna asuntovaunun vieressä. Tiskit hoituvat pesuvadeissa asuntovaunun jatkeena olevassa telttakatoksessa.

Riitta ei koe vaunua ahtaaksi. Kun tilaa ei ole, ylimääräisiä tavaroitakaan ei kerry.”Meille tarjotaan kaikenlaista ostettavaa. Hyvin pieni osa niistä on välttämätöntä.”

Ennen syksyä valmistuu 50 neliön saunarakennus, johon Riitta miehineen muuttaa seuraavaksi. Hirsitaloonsa he päässevät 
keväällä 2017.

Maltilla tiedon tulvaan

”En taida olla ihan tyypillinen kettutyttö”, Riitta nauraa.

Keski-ikäinen, hyvin toimeen tuleva nainen, kahden hehtaarin tontille valmistuva talo, kesämökki, purjevene…

”En taida olla tyypillinen kettutyttö”, Riitta nauraa. Todellisuudessa hän edustaa yhä kasvavaa joukkoa.
”Eläinsuojelu mielletään jostain syystä pikkutyttöjen asiaksi, mutta mukana on yhä enemmän keski-ikäisiä.

Meillä on aikaa, voimia, halua ja intoa tehdä työtä tärkeiden asioiden puolesta.” Riitalla on yksi nahkainen saapaspari. Hän aikoo käyttää jalkineita, kunnes ne ovat kuluneet loppuun.

”Vegaanius ei tarkoita sitä, että kaikki 
entinen sysätään saman tien romukoppaan.”

Hänelle se merkitsee uusien vaihtoehtojen etsimistä elämään. Tällä hetkellä hän tutkii, miten jatkaa kolme vuotta sitten alkanutta neulomisharrastusta.”Oli järkytys huomata, kuinka paljon eläinten kärsimystä liittyy villa- ja erityisesti angoralangan tuotantoon. Soija- ja hamppukuidut ovat kalliita, mutta vaihtoehtoja ovat myös puuvilla ja keinokuidut.”

Uuden tiedon tulva on melkoinen. ”Taannoin yllätyin, kun televisio-ohjelmassa kerrottiin, minkälaista tuhoa fleecevaatteiden pesu aiheuttaa merille.”

Riitan ja avomiehen kanssa asuntovaunussa asuu kaksivuotias saksanpaimenkoira Kapu. Se on koulutettu homekoira, jonka kanssa tehdään home-etsintöjä pienimuotoisesti asuntovaunuelämän ajan.

Riitta rapsuttaa Kapua.”On helpottavaa, ettei enää tarvitse syödä kavereita.”Hän haki ja pääsi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvojakoulutukseen.”Vegaanius on loppuelämän valinta. Tämä on minun juttuni, joka paranee koko ajan.”

Teksti:Pirjo Kemppinen
Kuvat:Jorma Marstio
Avainsanat: Elämä, Kotilääkäri, perhe, ravinto, Riitta Toiviainen, vegaani

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *