Minna Marshin kolumni – Kissa kuumalla pöydällä

Oletusten silta on niin hutera, että se ei millään kestä terveenä kahden ihmisen painoa.

Moni mököttää Suomessa. Käymme valtataistelua mykistymällä. Väistämme ja jätämme kertomatta, mitä oikeasti ajattelemme ja tunnemme.

Harjaannuin lapsena hiljentyjäksi. Hiljentymällä pitkiksi ajoiksi koin olevani turvassa.

Samalla mallilla aloitin parisuhteeni, jossa saattoi kulua päiviä hyisessä hiljaisuudessa. Aikuistuttuani päätin alkaa puhua ja vain totta myös silloin, kun asia oli minulle vaikea ja koin totuuden puhumisen tekevän minusta haavoittuvan.

Ilman kommunikointia minun on vaikea ymmärtää toista. Ilman kommunikointia välillämme oleva silta perustuu oletuksiin. Oletusten silta on niin hutera, että se ei millään kestä terveenä kahden ihmisen painoa.Kun heittäydyin nelikymppisenä taas sinkkumarkkinoille, ällistyin tarjontaa. Keski-ikäiset varatut miehet tarjoavat minulle jatkuvasti rakastajattaren paikkaa. Tiedän liian monta tarinaa pieleen menneestä liitosta, joka on pidettävä pystyssä syistä a ja ö. Lukuisia kertoja olen kannustanut miehiä puhumaan vaimojensa kanssa asioista rehellisesti. En tiedä, onko kukaan toiminut neuvoni mukaan.

Hiljainen valtataistelu johtaa harvoin mihinkään hyvään. Pahimmillaan mököttäjä osoittaa halveksuntaa ja evää mahdollisuuden selvittää asiat. Mököttäjä häviää toiselta kuin Alzheimeriin sairastunut verhon taa.

Kun ystäväni sai selville miehensä sivusuhteen, heillä alkoi monen kuukauden akuutti kriisi. Ystäväni laihtui olemattomiin.

Jos mies ei olisi rakastanut ja sitoutunut uudestaan avioliittoonsa, hän ei olisi kestänyt oikeudenkäyntiä, jonka näyttämönä oli autotalli. Oli syytöksiä, epäilyksiä, anteeksipyyntöjä. Tutkittuja pankkitilejä ja esiin kaivettuja kuitteja. Suoraa huutoa. Nyt vuosia myöhemmin heidän liittonsa voi paremmin kuin koskaan aiemmin. Suhde perustuu totuudelle. Mitään ei pimitetä toiselta. Myös säännöllinen seksi on olennainen osa heidän tapaansa viestiä keskenään.

Vain totuudessa voimme kasvaa oikeisiin ja todellisiin mittoihimme.

Minulla on itseäni yli kaksikymmentä vuotta nuorempi rakastaja. Kun rakastelimme ensimmäisiä kertoja, hän totesi, että puhun näköjään mielelläni seksistä. Nauroin. Hän ihmetteli ja opetteli mukana.

Viimeksi rakastelun aikana puhuimme fantasioista. Hän avautui tiettyyn rajaan asti, ja sitten hän hiljeni nolona kuin kynnyksen kohdalla. Sivelin hänen sänkisiä leukapieliään, kiedoin raajani hänen ympärilleen ja sanoin: ”Sano. Sano nyt. Kerro mulle.” Sitten hän kertoi tarkkaan. Kuuntelin ja hyväksyin. Sitten meidän oli entistä parempi enkä jäänyt hänen totuudensa kohtaamisesta mitenkään huonompiosaiseksi. En halua kuplaa. Haluan ihmisen, jonka kanssa rumakin kissa voidaan nostaa pöydälle. Kissalta voidaan myös ajaa karvat, jotta totuuden voisi nähdä varmasti ja tarkasti.

Kotilääkäri 3/16

Minna Marsh on tamperelainen 
mentaalivalmentaja ja kirjailija.

Lisää Minnan kolumneja löydät osoitteesta: https://kotilaakari.fi/terveys/

Teksti:Minna Marsh
Avainsanat: kolumni, Kommunikaatio, Kotilääkäri, Minna Marsh

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *